SASSENAH

Säv. san Mirva Myllynen Sov. Ilmari Myllynen

Nainen matkalla Skotlannissa, komean miehen tapas Aberdeenissa.
Päällään klaaninsa kiltti, hymyili silmin se naiselle riitti
Mies vei hänet mukanaan menneeseen, ylämaan nummien hiljaisuuteen
Kuiskas oo mun kaunis Sassenah, haluan sut kokonaan

Sassenah, anna tuulen hiuksesi sekoittaa
Sassenah rakkauden sun lanteita keinuttaa
Keskellä usvan ja vihreän maan, mekossaan kaunis Sassenah
Keskellä usvan ja vihreän maan tanssii tanssii Sassenah

Toisiinsa hukkui ei nähneet muuta, linnan salissa takkatulen loimussa
Päällä pehmeiden taljojen maistoi suuta viskin makuista
Mies kertoi sukunsa historiaa, tahtoi sitä kanssaan jatkamaan
Jää mun luo Sassenah, sua anna rakastaa

Sassenah, anna tuulen hiuksesi sekoittaa
Sassenah rakkauden sun lanteita keinuttaa
Keskellä usvan ja vihreän maan mekossaan kaunis Sassenah
Keskellä usvan ja vihreän maan tanssii tanssii Sassenah

En jäädä voi vaikka haluisin, toinen elämä mua odottaa
Hetken sain olla jotain muuta, tuntea huumaa rakkautta suurta
Voisi en sua unohtaa, kaiken kätken viimeiseen suudelmaan
Vielä kerran olen sun

Sassenah, anna tuulen hiuksesi sekoittaa
Sassenah rakkauden sun lanteita keinuttaa
Keskellä usvan ja vihreän maan mekossaan kaunis Sassenah
Keskellä usvan ja vihreän maan muistoissaan tanssii Sassenah

Keskellä usvan ja vihreän maan mekossaan kaunis Sassenah
Keskellä usvan ja vihreän maan muistoissaan tanssii Sassenah

KUILU

Säv. sov. Ilmari Myllynen Säv. san. Mirva Myllynen

Mistä tuli välille kaukaisuus?
Minne katosi yhteinen ikuisuus?
Missä nauru ja levollisuus on?
Mikä kuilun välille saanut on?

En halua vielä luovuttaa
voimme yhteyden vielä saavuttaa
Tämän piti olla meidän Eeden
Löydämme tunteen sen

Laitan kirkasta huulipunaa
Silmiin mustaa maskaraa
Sun tuoksu armanin
saa mut sekaisin

Yhteistä aikaa
Koskettaa
Kuunnella
Puhua,puhua
Läheisyyttä
Suudella,
Yhteistä aikaa
Koskettaa

En halua vielä luovuttaa
voimme yhteyden vielä saavuttaa
Tämän piti olla meidän Eeden
Löydämme tunteen sen

Laitan kirkasta huulipunaa
Sä kuiskaat kuinka kaunis oon
Sun kädet mun vartalolla

Täytät mut suudelmilla

Meidän Eeden

EI KUULU MITÄÄN

Säv. sov. Ilmari Myllynen San. Mirva Myllynen

Sulle itseni annoin sydämestä kaiken nollasin
Uskoin sinuun sinä meihin aina kuolemaan saakka
Kun silmäni avasin huomasin mä olinkin taakka

Aina anteeksi annoin kun muuttua lupasit
Etkä kättäs nosta enää tämä kerta oli viimeinen
Uskoin kun sä vannoit muka syvästi katuen

Huijattu kuin hölmöläinen jolla valoa on säkissä
Kutistettuna istun valheiden häkissä
Haluun apua huutaa pelko ääneni hiljentää
Ei ei kuulu mitään, ei kuulu mitään

Talo ilman ikkunoita pimeydessä hapuilen
Avaimen kun löydän pääsen valoon lentämään
Vaikka polvillas anelet mä en suostu jäämään

Huijattu kuin hölmöläinen jolla valoa on säkissä
Kutistettuna istun valheiden häkissä
Haluun apua huutaa pelko ääneni hiljentää
Ei ei kuulu mitään, ei kuulu mitään

Istun valheiden häkissä
Haluun apua huutaa pelko ääneni hiljentää
Huutaa! Ei kuulu mitään
Huutaa! Ei kuulu mitään
Mä en suostu jäämään

Huijattu kuin hölmöläinen jolla valoa on säkissä
Kutistettuna istun valheiden häkissä
Haluun apua huutaa pelko ääneni hiljentää
Ei ei kuulu mitään, ei kuulu mitään
Ei kuulu mitään, ei kuulu mitään

NÄKYMÄTÖN

Säv. Ilmari Myllynen San. Mirva Myllynen

Verhojen välistä kurkistaa, harmaat hiukset olalle laineillen
Katsoo kun kaupunki herää
aikansa istuu ja miettii, sitten aamiaisastiat kerää.

Peilin ääreen istahtaa, kaksi pinniä pujottaa hiuksiin

Miten on kasvot nuo muuttuneet, sormilla poskea hipaisee.
Elämästä uurteet syntyneet.

Kuinka kukaan ei nää?
Painu ryhti kumaraan, hidastuu askel
Eikö ehdi kiireiltään?
Vanhaa muistamaan, yksin tunteja laskee
Miksi kukaan ei huomaa?
Kuinka yksinäisyys syö, mielen nujertaa ja maahan lyö

Pihapenkille kärryineen raahustaa ehkä kohtalotoveri toinen

Viereen penkille istahtais olis kanssa yksinäisen
Pitäis hetken kädestä rikkinäisen

Näkymätön päivästä toiseen, elossa mutta katoaa.
Sydän vielä rinnassa hakkaa, odottaa että olemasta lakkaa

Kuinka kukaan ei nää?
Painu ryhti kumaraan, hidastuu askel
Eikö ehdi kiireiltään?
Vanhaa muistamaan, yksin tunteja laskee
Miksi kukaan ei huomaa?
Kuinka yksinäisyys syö, mielen nujertaa ja maahan lyö

Mielen nujertaa ja maahan lyö

SASSENAH

Säv. san Mirva Myllynen Sov. Ilmari Myllynen

KUILU

Säv. sov. Ilmari Myllynen Säv. san. Mirva Myllynen

EI KUULU MITÄÄN

Säv. sov. Ilmari Myllynen San. Mirva Myllynen

Sulle itseni annoin sydämestä kaiken nollasin Uskoin sinuun sinä meihin aina kuolemaan saakka Kun silmäni avasin huomasin mä olinkin taakka

Aina anteeksi annoin kun muuttua lupasitEtkä kättäs nosta enää tämä kerta oli viimeinen Uskoin kun sä vannoit muka syvästi katuen

Huijattu kuin hölmöläinen jolla valoa on säkissä Kutistettuna istun valheiden häkissäHaluun apua huutaa pelko ääneni hiljentääEi ei kuulu mitään, ei kuulu mitään

Talo ilman ikkunoita pimeydessä hapuilen Avaimen kun löydän pääsen valoon lentämään Vaikka polvillas anelet mä en suostu jäämään

Huijattu kuin hölmöläinen jolla valoa on säkissä Kutistettuna istun valheiden häkissäHaluun apua huutaa pelko ääneni hiljentääEi ei kuulu mitään, ei kuulu mitään

Istun valheiden häkissäHaluun apua huutaa pelko ääneni hiljentää Huutaa! Ei kuulu mitään Huutaa! Ei kuulu mitään Mä en suostu jäämään

Huijattu kuin hölmöläinen jolla valoa on säkissä Kutistettuna istun valheiden häkissäHaluun apua huutaa pelko ääneni hiljentääEi ei kuulu mitään, ei kuulu mitäänEi kuulu mitään, ei kuulu mitään

NÄKYMÄTÖN

Säv. Ilmari Myllynen San. Mirva Myllynen

Edistyneet asetukset

Sulle itseni annoin sydämestä kaiken nollasin
Uskoin sinuun sinä meihin aina kuolemaan saakka
Kun silmäni avasin huomasin mä olinkin taakka

Aina anteeksi annoin kun muuttua lupasit
Etkä kättäs nosta enää tämä kerta oli viimeinen
Uskoin kun sä vannoit muka syvästi katuen

Huijattu kuin hölmöläinen jolla valoa on säkissä
Kutistettuna istun valheiden häkissä
Haluun apua huutaa pelko ääneni hiljentää
Ei ei kuulu mitään, ei kuulu mitään

Talo ilman ikkunoita pimeydessä hapuilen
Avaimen kun löydän pääsen valoon lentämään
Vaikka polvillas anelet mä en suostu jäämään

Huijattu kuin hölmöläinen jolla valoa on säkissä
Kutistettuna istun valheiden häkissä
Haluun apua huutaa pelko ääneni hiljentää
Ei ei kuulu mitään, ei kuulu mitään

Istun valheiden häkissä
Haluun apua huutaa pelko ääneni hiljentää
Huutaa! Ei kuulu mitään
Huutaa! Ei kuulu mitään
Mä en suostu jäämään

Huijattu kuin hölmöläinen jolla valoa on säkissä
Kutistettuna istun valheiden häkissä
Haluun apua huutaa pelko ääneni hiljentää
Ei ei kuulu mitään, ei kuulu mitään
Ei kuulu mitään, ei kuulu mitään