SASSENAH

Säv. san Mirva Myllynen Sov. Ilmari Myllynen


Nainen matkalla Skotlannissa, komean miehen tapas Aberdeenissa. 
Päällään klaaninsa kiltti, hymyili silmin se naiselle riitti
Mies vei hänet mukanaan menneeseen, ylämaan nummien hiljaisuuteen 
Kuiskas oo mun kaunis Sassenah, haluan sut kokonaan


Sassenah, anna tuulen hiuksesi sekoittaa
Sassenah rakkauden sun lanteita keinuttaa
Keskellä usvan ja vihreän maan, mekossaan kaunis Sassenah 
Keskellä usvan ja vihreän maan tanssii tanssii Sassenah


Toisiinsa hukkui ei nähneet muuta, linnan salissa takkatulen loimussa 
Päällä pehmeiden taljojen maistoi suuta viskin makuista
Mies kertoi sukunsa historiaa, tahtoi sitä kanssaan jatkamaan
Jää mun luo Sassenah, sua anna rakastaa


Sassenah, anna tuulen hiuksesi sekoittaa
Sassenah rakkauden sun lanteita keinuttaa
Keskellä usvan ja vihreän maan mekossaan kaunis Sassenah 
Keskellä usvan ja vihreän maan tanssii tanssii Sassenah


En jäädä voi vaikka haluisin, toinen elämä mua odottaa 
Hetken sain olla jotain muuta, tuntea huumaa rakkautta suurta 
Voisi en sua unohtaa, kaiken kätken viimeiseen suudelmaan 
Vielä kerran olen sun


Sassenah, anna tuulen hiuksesi sekoittaa
Sassenah rakkauden sun lanteita keinuttaa
Keskellä usvan ja vihreän maan mekossaan kaunis Sassenah 
Keskellä usvan ja vihreän maan muistoissaan tanssii Sassenah


Keskellä usvan ja vihreän maan mekossaan kaunis Sassenah 
Keskellä usvan ja vihreän maan muistoissaan tanssii Sassenah

KUILU

Säv. sov. Ilmari Myllynen Säv. san. Mirva Myllynen


Mistä tuli välille kaukaisuus?
Minne katosi yhteinen ikuisuus?
Missä nauru ja levollisuus on?
Mikä kuilun välille saanut on?

En halua vielä luovuttaa
voimme yhteyden vielä saavuttaa
Tämän piti olla meidän Eeden
Löydämme tunteen sen

Laitan kirkasta huulipunaa
Silmiin mustaa maskaraa
Sun tuoksu armanin
saa mut sekaisin

Yhteistä aikaa
Koskettaa
Kuunnella
Puhua,puhua
Läheisyyttä
Suudella,
Yhteistä aikaa
Koskettaa

En halua vielä luovuttaa
voimme yhteyden vielä saavuttaa
Tämän piti olla meidän Eeden
Löydämme tunteen sen

Laitan kirkasta huulipunaa
Sä kuiskaat kuinka kaunis oon
Sun kädet mun vartalolla
Täytät mut suudelmilla

Meidän Eeden

EI KUULU MITÄÄN

Säv. sov. Ilmari Myllynen San. Mirva Myllynen


Sulle itseni annoin sydämestä kaiken nollasin 
Uskoin sinuun sinä meihin aina kuolemaan saakka 
Kun silmäni avasin huomasin mä olinkin taakka

Aina anteeksi annoin kun muuttua lupasit
Etkä kättäs nosta enää tämä kerta oli viimeinen 
Uskoin kun sä vannoit muka syvästi katuen

Huijattu kuin hölmöläinen jolla valoa on säkissä 
Kutistettuna istun valheiden häkissä
Haluun apua huutaa pelko ääneni hiljentää
Ei ei kuulu mitään, ei kuulu mitään

Talo ilman ikkunoita pimeydessä hapuilen 
Avaimen kun löydän pääsen valoon lentämään 
Vaikka polvillas anelet mä en suostu jäämään

Huijattu kuin hölmöläinen jolla valoa on säkissä 
Kutistettuna istun valheiden häkissä
Haluun apua huutaa pelko ääneni hiljentää
Ei ei kuulu mitään, ei kuulu mitään

Istun valheiden häkissä
Haluun apua huutaa pelko ääneni hiljentää 
Huutaa! Ei kuulu mitään 
Huutaa! Ei kuulu mitään 
Mä en suostu jäämään

Huijattu kuin hölmöläinen jolla valoa on säkissä 
Kutistettuna istun valheiden häkissä
Haluun apua huutaa pelko ääneni hiljentää
Ei ei kuulu mitään, ei kuulu mitään
Ei kuulu mitään, ei kuulu mitään

NÄKYMÄTÖN

Säv. Ilmari Myllynen San. Mirva Myllynen


Verhojen välistä kurkistaa, harmaat hiukset olalle laineillen
Katsoo kun kaupunki herää
aikansa istuu ja miettii, sitten aamiaisastiat kerää.

Peilin ääreen istahtaa, kaksi pinniä pujottaa hiuksiin

Miten on kasvot nuo muuttuneet, sormilla poskea hipaisee. 
Elämästä uurteet syntyneet.

Kuinka kukaan ei nää?
Painu ryhti kumaraan, hidastuu askel
Eikö ehdi kiireiltään?
Vanhaa muistamaan, yksin tunteja laskee
Miksi kukaan ei huomaa?
Kuinka yksinäisyys syö, mielen nujertaa ja maahan lyö

Pihapenkille kärryineen raahustaa ehkä kohtalotoveri toinen 

Viereen penkille istahtais olis kanssa yksinäisen
Pitäis hetken kädestä rikkinäisen

Näkymätön päivästä toiseen, elossa mutta katoaa.
Sydän vielä rinnassa hakkaa, odottaa että olemasta lakkaa

Kuinka kukaan ei nää?
Painu ryhti kumaraan, hidastuu askel
Eikö ehdi kiireiltään?
Vanhaa muistamaan, yksin tunteja laskee
Miksi kukaan ei huomaa?
Kuinka yksinäisyys syö, mielen nujertaa ja maahan lyö

Mielen nujertaa ja maahan lyö