SASSENAH
Säv. san Mirva Myllynen Sov. Ilmari Myllynen
Nainen matkalla Skotlannissa, komean miehen tapas Aberdeenissa. Päällään klaaninsa kiltti, hymyili silmin se naiselle riittiMies vei hänet mukanaan menneeseen, ylämaan nummien hiljaisuuteen Kuiskas oo mun kaunis Sassenah, haluan sut kokonaan
KUILU
Säv. sov. Ilmari Myllynen Säv. san. Mirva Myllynen
Mistä tuli välille kaukaisuus?Minne katosi yhteinen ikuisuus?Missä nauru ja levollisuus on?Mikä kuilun välille saanut on?
En halua vielä luovuttaavoimme yhteyden vielä saavuttaaTämän piti olla meidän EedenLöydämme tunteen sen
Laitan kirkasta huulipunaaSilmiin mustaa maskaraaSun tuoksu armaninsaa mut sekaisin
Yhteistä aikaaKoskettaaKuunnellaPuhua,puhuaLäheisyyttäSuudella,Yhteistä aikaaKoskettaa
En halua vielä luovuttaavoimme yhteyden vielä saavuttaaTämän piti olla meidän EedenLöydämme tunteen sen
Laitan kirkasta huulipunaaSä kuiskaat kuinka kaunis oonSun kädet mun vartalolla Täytät mut suudelmilla
Meidän Eeden
EI KUULU MITÄÄN
Säv. sov. Ilmari Myllynen San. Mirva Myllynen
Sulle itseni annoin sydämestä kaiken nollasin Uskoin sinuun sinä meihin aina kuolemaan saakka Kun silmäni avasin huomasin mä olinkin taakka
Aina anteeksi annoin kun muuttua lupasitEtkä kättäs nosta enää tämä kerta oli viimeinen Uskoin kun sä vannoit muka syvästi katuen
Huijattu kuin hölmöläinen jolla valoa on säkissä Kutistettuna istun valheiden häkissäHaluun apua huutaa pelko ääneni hiljentääEi ei kuulu mitään, ei kuulu mitään
Talo ilman ikkunoita pimeydessä hapuilen Avaimen kun löydän pääsen valoon lentämään Vaikka polvillas anelet mä en suostu jäämään
Huijattu kuin hölmöläinen jolla valoa on säkissä Kutistettuna istun valheiden häkissäHaluun apua huutaa pelko ääneni hiljentääEi ei kuulu mitään, ei kuulu mitään
Istun valheiden häkissäHaluun apua huutaa pelko ääneni hiljentää Huutaa! Ei kuulu mitään Huutaa! Ei kuulu mitään Mä en suostu jäämään
Huijattu kuin hölmöläinen jolla valoa on säkissä Kutistettuna istun valheiden häkissäHaluun apua huutaa pelko ääneni hiljentääEi ei kuulu mitään, ei kuulu mitäänEi kuulu mitään, ei kuulu mitään
NÄKYMÄTÖN
Säv. Ilmari Myllynen San. Mirva Myllynen
Verhojen välistä kurkistaa, harmaat hiukset olalle laineillen
Katsoo kun kaupunki herää
aikansa istuu ja miettii, sitten aamiaisastiat kerää.
Peilin ääreen istahtaa, kaksi pinniä pujottaa hiuksiin
Miten on kasvot nuo muuttuneet, sormilla poskea hipaisee.
Elämästä uurteet syntyneet.
Kuinka kukaan ei nää?
Painu ryhti kumaraan, hidastuu askel
Eikö ehdi kiireiltään?
Vanhaa muistamaan, yksin tunteja laskee
Miksi kukaan ei huomaa?
Kuinka yksinäisyys syö, mielen nujertaa ja maahan lyö
Pihapenkille kärryineen raahustaa ehkä kohtalotoveri toinen
Viereen penkille istahtais olis kanssa yksinäisen
Pitäis hetken kädestä rikkinäisen
Näkymätön päivästä toiseen, elossa mutta katoaa.
Sydän vielä rinnassa hakkaa, odottaa että olemasta lakkaa
Kuinka kukaan ei nää?
Painu ryhti kumaraan, hidastuu askel
Eikö ehdi kiireiltään?
Vanhaa muistamaan, yksin tunteja laskee
Miksi kukaan ei huomaa?
Kuinka yksinäisyys syö, mielen nujertaa ja maahan lyö
Mielen nujertaa ja maahan lyö